Tarinani


En enää muista mistä kuulin tai kuka kertoi minulle aikuisopiston kursseista, joilla opetellaan tekemään hopeaketjuja. Siitä on nyt yli 20 vuotta aikaa, mutta siitä se lähti - innostus hopeakorujen tekemiseen.

Ensin tein ketjuja, veivasin ja sahasin lenkkejä ja opettelin erilaisia ketjumalleja. Sen jälkeen opettelin sahaamaan yksinkertaisia kuvioita hopealevystä ja juottamaan niitä toisiinsa. Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, josta tykkää, nälkä kasvaa syödessä. Halusin oppia uusia asioita, uusia tapoja ja tekniikoita. Kuulin Espoon työväenopiston järjestämistä kursseista Kelloseppäkoululla ja hakeuduin sinne ensimmäiselle kurssille. Jos oikein muistan, aiheena oli hopeasormuksen teko. Siitä aukesi aivan uusi maailma korujen parissa. Uusia kursseja, uusia tekniikoita esimerkiksi juottamiseen, emalointiin, vahamalleista työstämiseen ja vaikka mitä muuta. Sain paljon oppia hopean käsittelyyn loistavilta opettajilta.

Ja mitä kaikkea kaunista hopeasta voikaan saada aikaiseksi! Ja omin käsin, itse tehtynä, 'handmade' - käsin kaunista.

Elämänpuu - riipus

Ensimmäinen näyttötyö artesaaniopinnoissa, inspiraationa kelttiläinen symboliikka

Pitkään minulla on ollut haaveena hankkia oma leima, jolla voin omat koruni leimata. Ja jotta saisin oman leiman, tarvitsin oman yrityksen. Syksyllä 2019, samana vuonna kun täytin 50 vuotta, oli viimein se hetki, jolloin olin siihen valmis. Aika oli kypsä ja perustin oman toiminimen Kairakoru T:mi ja hankin oman nimileiman KAIRA. Omalla leimallani vastaan siitä, että olen itse omat koruni tehnyt ja pitoisuusleimalla vastaan siitä korut ovat hopeaa.

Miksi Kaira? Kaira tarkoittaa kahta asiaa: poraa, jolla kairataan jäähän reikä, mutta myös maisemaa Lapissa tai Pohjois-Suomessa. Mietin, että myös omilla koruilla voi olla erilaisia merkityksiä, riippuen siitä kuka niitä katselee. Olen hakenut koruihini mallia ja ajatusta pääasiassa luonnon monimuotoisuudesta, kivistä, puista ja kasveista ja kukkasista. Mutta inspiraatio voi tullan ihan arkisistakin asioista.

Olen koko ikäni tykännyt kaikenlaisesta näpräämisestä ja käsillä tekemisestä. Onkin aivan äärettömän rentouttavaa istahtaa välillä työpöydän ääreen ja lähteä työstämään jotain korua. Se on mitä mainioin tapa saada ajatukset hetkeksi pois kaikesta stressaavasta. Niinkuin varmasti mikä tahansa muukin käsillä tekeminen.

Tärkein asia mitä näiden vuosien matkalla olen oppinut on, että koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua omaan haaveeseensa ja lähteä tekemään siitä totta.

Syksyllä 2020 lähdin tekemään haaveistani totta ja pääsin opiskelemaan Axxellissa Överbyn toimipisteessä kultasepänalan artesaaniksi. Jouluna 2020 Vantaan kaupunki ja Axxell järjestivät kilpailun vuoden Vantaan Lucia-neidon korun valmistuksesta, ja minulla oli ilo ja kunnia voittaa kisa korullani 'Valoon'. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.